Pyrografia eli polttopiirustus

Polttopiirtämisen aloittelua

Pitkän harkinnan ja aiheesta tutkimisen jälkeen hankin itselleni polttopiirtimen. 

Polttopiirtäminen on kuumalla piirtimellä polttamista materiaalille. Materiaaleina käytettävissä puu, luu ja paksummat nahkat. Olen todennut ettei ohueen tekonahkaan onnistu saamaan polttopiirtimellä jälkeä, sillä tekonahkan pinta vain sulaa.

Innostuin polttopiirtämisestä löytäessäni netistä useamman blogin aiheeseen liittyen. Ihmettelin kuinka tarkkaa jälkeä polttopiirtimellä on mahdollista saada.

Polttopiirtämisen etuja on, että materiaalit voi saada edullisesti. Tutkailin netistä erilaisten polttopiirtimien hintoja. Niinkuin kaikissa taiteen muodoissa myös polttopiirtämisessä on valittavissa haluaako hankkia laadukkaammat materiaalit, jotka ovat hinnaltaan suurempia. Päätin itse ottaa selvää paikkakunnallani sijaitsevien suurempien kauppojen tarjonnan polttopiirtimien suhteen. Oman polttopiirtimen löysin Puuilosta. Hinnaltaan edullinen ja piirtimeen on vaihdettavissa erimuotoisia teriä.

Ensimmäinen kokeilu

Ensimmäisen kokeiluni tein vanerilevylle. Löysin säästämiäni tulostekuvia, joista valitsin aiheekseni pöllön. Siirsin kuvan ääriviivat siirtopaperilla puulle. Siirtopaperin siirtämät ääriviivat jäivät liiankin hyvin kiinni puuhun, joten ne jäävät näkyviin lopputulokseen. Tässä työssä kuitenkin käytin sitä siirtopaperia, mitä kaapistani sattui löytymään. Kuvan siirtämiseen puulle, löytyy varmasti omat siirtopaperinsa.

Eri sävyjen saaminen tuntui aluksi vaikealta. Tässä kokeilussa huomasin ettei polttopiirintä kannata pitää liian kallellaan vaan ennemmin pystyssä, sillä huomaamattaan muut polttopiirtimen metalliosat saattavat polttaa jälkiä ei haluttuihin kohtiin.

Tietyn jäljen saamiseen vaikuttaa kuinka kuuma polttopiirrin on. Aloitin työskentelyn hätiköidysti, vasta lämpenevällä terällä. Terä aiheutti silloin ihan turhia uria puuhun jättämättä polttojälkeä. Huomasin, että hieman jäähtyneellä terällä saa tehtyä varovasti vaaleampia sävyjä, ilman että polttaa liikaa puuta. Enemmän polttopiirtimellä työskennellessä olen oppinut saamaan tummat ja vaaleat sävyt yhtä kuumalla terällä.

Kokeiluista lasinalusiin

Kokeiluja varten sain puusta leikattuja kiekkoja. Puu oli tuoretta, joten yritin kuivattaa puukiekot. 

Ruusu polttopiiroksen puu on jäänyt vielä liian tuoreeksi. Työskentely oli haastavaa, sillä puu tuntui pehmeältä terän alla, eikä polttojälki ollut tasaista.

Polttopiirtäminen onnistuu mielestäni hyvin sisätiloissa, joissa on hyvä tuuletus mahdollisuus.

Pöllö polttopiiroksen tein parvekkeella, sillä tummien sävyjen saamiseksi puuta joutuu polttamaan aika paljon, jolloin pientä palaneen katkua saattaa leijailla ilmassa. 

Uusi tekniikka vei minut heti mukanaan. Löysin edullisesti 10cm halkaisijaltaan olevia vanerikiekkoja. Kiekkojen koko ja muoto inspiroi minua tehdä niistä mukin/lasinalusia. 

                      

Siistin kiekkojen reunat hiekkapaperilla ennen muita vaiheita. Luonnostelut teen lyijykynillä. Ensimmäisiin mukinalusiin halusin tehdä jotain yksinkertaista. Erityisesti tekstien tekeminen oli mielestäni mukavaa yksityiskohtien tekemistä.

Ideoita näihin keksii ties kuinka paljon. Mielestäni helppo tekniikka ja todella nopeasti valmistuvia. Aloitin kehittämään ideaani eteenpäin, jolloin kokeilumielessä keksin kokeilla värikyniä puun pintaan. Ihastuin heti, miten väri tarttui niin helposti ja värit näytti oikein hohtavan puun pinnasta. Kynät, joita käytin olivat Caran D´achen Luminance värikynät. 

Ideani meni vähän liiankin pitkälle, sillä lopputuloksessa ei näy lainkaan polttopiirtimen jälkeä. Alkuperäisenä ajatuksena oli vain vähän väriä käyttäen korostaa joitain pieniä kohtia.

Yllä olevasta kuvasta näkee, miten ensin olen hahmotellut kuvan lyijykynällä pohjaan. Polttopiirtämällä poltan kuvan ääriviivat ja, lopuksi väritän kuvan värikynillä.

Olen käsitellyt mukinaluset matalla spray lakalla. Mukinalusten pinnan käsittely on vielä kokeilun alla, sillä pyrin saamaan lopputuloksesta käyttöä kestävän.